Väinö Voipio eli Björn Sund
1930-luvulla salanimi Björn Sund julkaisi isänmaallisia
pamfletteja, aluksi ruotsinkielisinä ja vuonna 1937 tyyliltään hienostuneen
suomenkielisen kirjan Isänmaan eheys.
Suomen Kuvalehti 9 / 1965 julkaisi Väinö Voipion haastattelun,
jossa hän kertoi motiiveistaan ja saamastaan hienosta kohtelusta
yhteiskunnan vaikutusvaltaisilta.
Björn Sundin oikean nimen tunsivat
ja hänen kirjalleen antoivat tunnustusta
1930-luvun Suomen pieni vaikutusvaltaisten henkilöiden joukko.
Ruotsiksi julkaistuissa ensimmäisissä kirjoissaan
Björn Sund kääntyi akateemisen ruotsinkielisen nuorison puoleen isänmaan nimessä
ja kehoitti tätä luopumaan ruotsalaisesta eristäytyneisyydestään
ja omistamaan työnsä koko Suomen kansalle.
Se ei ollut kansallisuudeltaan ruotsalainen.
Sen tulisi tajuta olevansa, kotikielestään huolimatta, välitön osa
suomalaista kansakuntaa ja vetää tästä tiedosta johtopäätöksensä:
luopua eristyneisyydestään.
Nimimerkki Björn Sund lähetti itse Marskille kirjeen pyytäen pääsyä
puheilleen.
Marsalkka Mannerheim otti Björn Sundin sydämellisesti vastaan
eikä vastaanotto muuttunut miehen esittäydyttyä oikealla nimellään Väinö Voipio.
Mannerheim mainitsi tutustuneensa hänen kirjoituksiinsa mielenkiinnolla.
Mannerheim piti Voipion tavasta esiintyä nimimerkillä. Se on historiassamme tuttu ilmiö.
Luvalliseksi sitä oli katsottava silloin, kun mies vakaumuksensa mukaisesti halusi
vaikuttaa henkilöihin, jotka saattoivat omien ennakkomielialojensa vallassa olla
haluttomat arvioimaan asioita uudelta kannalta.
Voipio kertoi haastattelussa Arwidssonin, Snellmanin ja Meurmanin käyttäneen kukin
vuorollaan nimimerkkiä. Myöhemmin kirjan Nimellä ja nimimerkillä
on kirjoittanut Urho Kekkonen, joka toimi aikoinaan Suomalaisuuden liiton puheenjohtajana.
Kansallispankin saitana tunnettu
pääjohtaja Juho Kusti Paasikivi antoi Voipiolle pyytämättä apurahan.
Kauppaneuvokset Eemil Aaltonen ja Rafael Haarla antoivat Voipiolle avustuksia,
viimeksi mainittu V.A. Koskenniemen välitettyä hänelle pyynnön.
Väinö Voipio osoitti, että Svinhufvud huolimatta esivanhempiensa ruotsalaisuudesta
oli Suomen mies, ja hänet tunnettiinkin kansanomaisella nimellä Ukko-Pekka.
Näiden apurahojen turvin Väinö Voipio sai suunnilleen katettua kulunsa
viimeisestä kirjastaan Isänmaan eheys.
Otava julkaisi Björn Sundin Isänmaan eheyden 1937 ja
Otavan pääjohtaja Alvar Renqvist paljasti luottamuksellisesti kirjoittajan
henkilöllisyyden itse presidentille, joka kutsuikin Voipion linnaansa.
Presidentti Kyösti Kallio ilmaisi ihastuksensa kirjan johdosta
ja samantien
kutsui Voipion itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin.
