|
LIPUTUSTIETOUTTA
LIPPULAULU
Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
ovat värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs käymme
teit' isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
(Sanat V.A. Koskenniemi, sävel Yrjö Kilpinen)
Oheinen artikkeli
perustuu Jussi Niinistön kirjoittamaan Kiinteistöjen liputustietoon, ja siinä
mainittuun lähdekirjallisuuteen. Tämä kuvin ja piirroksin havainnollistettu jokamiehen
liputusopas ilmestyi Suomalaisuuden liiton kustantamana vuonna 1999. Opas soveltuu
käsikirjaksi niin tavalliselle omakotiliputtajalle kuin taloyhtiöiden ja yritysten sekä
yhteisöjen liputuksesta vastaaville huoltomiehillekin. Opasta saa 5,90 euron hintaan
Suomalaisuuden liiton toimistosta.
Suomessa liputtamista valvoo
sisäasiainministeriö. Käytännön liputusneuvonnan hoitaa Suomalaisuuden liitto, joka
saa tarkoitusta varten valtionapua.
Suomalaisuuden liitto myy Suomen ja ulkomaiden lippuja.
Vuonna 1978 annetun lippulain mukaan Suomen
lipussa on valkoisella pohjalla sininen risti. Lippu on joko kansallislippu
(siniristilippu) tai valtiolippu (ristin keskellä Suomen vaakuna). Kielekkeistä
valtiolippua käyttävät puolustusvoimat. Lisäksi tasavallan presidentti käyttää
kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on sini-keltainen
vapaudenristi. Tässä oppaassa keskitytään kansallislippuun, jolla jokaisella
suomalaisella on oikeus liputtaa.
Kansallislipun on oltava mittasuhteiltaan ja
väreiltään oikea. Suomen lippu on suorakaiteen muotoinen vaate. Se on korkeudeltaan 11
ja pituudeltaan 18 mittayksikköä. Lipun värisävyt määrittelee valtioneuvosto.
(PMS-värijärjestelmässä sinistä vastaa malliväri 294C).
Lippuun ei saa kirjoittaa, eikä siihen saa
kiinnittää tunnuskuvioita tai koristeita. Tämä olisi myös urheilukisoissa
muistettava! Lippu ei myöskään saa olla likainen saati repaleinen.
Suomen lipusta annetussa laissa
säädetään julkisesta lipun turmelemisesta, epäkunnioittavasta käytöstä tai
luvattomasta paikaltaan ottamisesta sakkorangaistus. Väreiltään tai mittasuhteiltaan
selvästi säädetystä poikkeavia Suomen lippuja - olivat ne sitten lipun tai tarran
muodossa - ei saa myydä.
Vaurioitunutta lippua voi yrittää korjata,
mutta tällöin sitä saa käyttää vain sillä edellytyksellä, ettei korjausjälki näy
liputettaessa.
Nykyliput ovat materiaaliltaan tekokuitua
(polyesteriä), joten ne kestävät hyvin maamme ajoittain ankariakin säävaihteluita.
Kuitenkin kaupunki-ilma kaikkine epäpuhtauksineen nopeasti likaa lipun, ellei sitä
pestä riittävän usein. Pesu- ja silitysohjeet ovat yleensä lipun mukana. Suomen lippu
kuivataan aina sisätiloissa.
Kun Suomen lippu on aikansa palvellut -
esimerkiksi sen valkoinen osa kellertynyt ja sininen haalistunut tai sitä ei voi enää
huoltaa siistiksi, tulee se hävittää kansallislipun arvon mukaisella tavalla. Lipun voi
hävittää polttamalla tai leikkaamalla se pieniksi palasiksi ja poistamalla palat
muutamassa erässä normaalin talousjätteen mukana. Tärkeintä on, ettei lippua voi
palasista tunnistaa. Lippua ei saa haudata maahan eikä mereen.
Käytöstä poistetulle Suomen lipulle ei
saa keksiä uusia käyttötarkoituksia, sillä kansallislippu on isänmaallisten
tuntojemme juhlava tulkki. Suomalaiset ovat aina suhtautuneet hartaan kunnioittavasti
lippuunsa, ja tämän tavan soisi säilyvän.
Tavanomaisin liputtamiskokonaisuus on maassa
seisova erillinen lippusalko, jota myös kenttäsaloksi kutsutaan. Se kuuluu
Suomessa melkein jokaisen pientalon pihakuvaan. Salon pituus riippuu käyttöpaikasta. Nyrkkisääntö
on, että lippusalon tulee olla 1 - 2 -kerroksista rakennusta korkeampi. Lipun tulee
tuulettomalla säälläkin voida löysänä riippua rakennuksen yläpuolella.
Kerrostalossa lipun pitää yltää kolmannen kerroksen korkeudelle.
Lipun korkeus on noin kuudesosa salon
pituudesta. Kotimaiset lipputehtaat valmistavat Suomen lippua vakiokokoina.
Esimerkiksi kymmenen metrin salkoon tulee lippu numero 10, jonka koko on 165 - 268
senttimetriä.
Suomen lippu saakoon pihamaalla arvolleen
sopivan paikan, jossa se sopeutuu maisemaan, näkyy hyvin mahdollisimman monelta suunnalta
ja voi liehua juhlavan vapaana kaikista esteistä, kuten puiden oksista, sähköjohdoista
ja rakennuksista välittämättä. Yleensä sopivin paikka lippusalolle löytyy
nurmikolta. Kukkaistutukset salon ympärillä ovat kauniita, kunhan ne eivät hankaloita
itse pääasiaa, liputusta. Jätelaatikoiden tai -katoksen viereen lippusalkoa ei ole
sopiva sijoittaa.
Maasta kohoavan lippusalon lisäksi
kiinteistönomistaja voi asettaa Suomen lipun katto- tai seinäsalkoon.
Näitä salkoja näkee yleensä kaupunkitalojen ja julkisten rakennusten käytössä.
Rakennuksen korkeus maanpinnasta määrää tangon pituuden. Lipun korkeus on noin
kolmasosa tangon pituudesta. Liput ovat siis kaksi kertaa suurempia kuin normaalissa
lippusalossa.
Kattosalon pituudesta päätettäessä on
varmistettava, että suruliputus on sillä mahdollista. Kattosalko on keskimäärin kuuden
metrin luokkaa.
Seinäsalko kiinnitetään seinätelineeseen
30 - 40 asteen kallistuskulmaan, jotta lipulla olisi vapaa liehumistila. Telineen on
oltava riittävän korkealla, jotta edes suruliputus ei häiritsisi sen alapuolista
kulkua.
Paras paikka seinätangolle on julkisivun
pääsisäänkäynnin yläpuolella tai edestä katsottuna sen vasemmalla puolella. Kaksi
salkoa samoin kuin salkoparit sijoitetaan tasasuhtaisesti oven kummallekin puolelle.
Kantosalko on kannettava tanko,
johon lippu kiinnitetään. Tanko on yleensä kolmimetrinen ja kaksiosainen.
Lipun koko kolmimetriseen kantotankoon on 100 x 163 cm (lippu numero 6).
Suomen, kuin myös muidenkin maiden lippujen
nostamisen salkoon on tapahduttava hillityn arvokkaasti. Lippu ei saa missään vaiheessa
koskettaa maata. Lippu nostetaan salon huipulle tasaisin, rauhallisin vedoin. Lippunarut
kiristetään tiukalle, voidaan halutessa kiertää muutaman kerran salon ympärille ja
kiinnitetään huolellisesti hakaan. Varsinkin tuulisella säällä on helpointa, jos
lippua nostamassa on kaksi henkilöä, jolloin toinen voi pidellä lippua ja toinen
keskittyä naruihin.
Lipun laskeminen tapahtuu yhtä arvokkaasti
kuin nostaminenkin. Lippu viedään sisätiloihin sininen väri päälle taitettuna, narut
ja liittimet vapaina. Näin lippu on seuraavalla kerralla heti valmiina käyttöön. Jos
ilma on ollut kostea, on lippu kuitenkin syytä kuivata sisätiloissa ennen talteen panoa.
Lipun voi varastoida säilytyspussissaan esimerkiksi vaatekaappiin tai -huoneeseen.
Suomen lipusta annetussa laissa lukee, että
jokaisella on oikeus liputtaa Suomen lipulla. Kyse on nimenomaan kaikille kansalaisille
kuuluvasta oikeudesta, ei velvollisuudesta. Liputuksesta annetun asetuksen mukaan vain
valtion virastojen ja laitosten on pakko liputtaa virallisina liputuspäivinä, joita on
vuodessa vähintään kuusi. Kaikkien on kuitenkin huomioitava liputusajat.
Viralliset liputuspäivät
- HELMIKUUN 28. KALEVALAN PÄIVÄ, SUOMALAISEN
KULTTUURIN PÄIVÄ
- TOUKOKUUN 1. VAPPU, SUOMALAISEN TYÖN PÄIVÄ
- TOUKOKUUN TOINEN SUNNUNTAI ÄITIENPÄIVÄ
- KESÄKUUN 4. PUOLUSTUSVOIMAIN LIPPUJUHLAN PÄIVÄ,
SUOMEN MARSALKKA C.G.E. MANNERHEIMIN SYNTYMÄPÄIVÄ
- KESÄKUUN 20. JA 26. PÄIVÄN VÄLINEN LAUANTAI
JUHANNUS, SUOMEN LIPUN PÄIVÄ
- JOULUKUUN 6. ITSENÄISYYSPÄIVÄ
- PÄIVÄ, JOLLOIN TOIMITETAAN VALTIOLLISET VAALIT,
KUNNALLISVAALIT, EUROOPAN PARLAMENTIN EDUSTAJIEN VAALIT TAI NEUVOA-ANTAVA KANSANÄÄNESTYS
KOKO MAASSA
- PÄIVÄ, JOLLOIN TASAVALLAN PRESIDENTTI ASTUU TOIMEENSA
Virallisten liputuspäivien lisäksi on kymmenen vakiintunutta
liputuspäivää. Yleensä liputuspäivä katsotaan vakiintuneeksi silloin, kun se on
merkitty kalenteriin. Suomalaiseen liputuskäytäntöön kuuluu, että siniristi
kohotetaan salkoon yhtä lailla vakiintuneina kuin virallisinakin liputuspäivinä.
Vakiintuneet liputuspäivät
- HELMIKUUN 5. J.L. RUNEBERGIN PÄIVÄ
- HUHTIKUUN 9. MIKAEL AGRICOLAN PÄIVÄ, SUOMEN KIELEN
PÄIVÄ, MYÖS ELIAS LÖNNROTIN SYNTYMÄPÄIVÄ
- HUHTIKUUN 27. KANSALLINEN VETERAANIPÄIVÄ
- TOUKOKUUN 12. J.V. SNELLMANIN PÄIVÄ, SUOMALAISUUDEN
PÄIVÄ
- TOUKOKUUN KOLMAS SUNNUNTAI KAATUNEITTEN MUISTOPÄIVÄ
- HEINÄKUUN 6. EINO LEINON PÄIVÄ, RUNON JA SUVEN
PÄIVÄ
- LOKAKUUN 10. ALEKSIS KIVEN PÄIVÄ, SUOMALAISEN
KIRJALLISUUDEN PÄIVÄ
- LOKAKUUN 24. YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN PÄIVÄ
- MARRASKUUN 6. RUOTSALAISUUDEN PÄIVÄ, SVENSKA DAGEN
- MARRASKUUN TOINEN SUNNUNTAI ISÄNPÄIVÄ
Poikkeus
Ahvenanmaan maakunnalla on laaja
itsehallinto. Maakunnassa liputetaan valtakunnan virallisten ja vakiintuneiden
liputuspäivien lisäksi Ahvenanmaan omalla sini-kelta-punaisella maakuntalipulla
maaliskuun 30. päivänä, demilitarisoinnin ja neutralisoinnin päivänä, huhtikuun
viimeisenä sunnuntaina, Ahvenanmaan lipun päivänä ja kesäkuun 9. päivänä,
Ahvenanmaan itsehallintopäivänä. Lippua käytetään Ahvenanmaalla Suomen lipun
asemasta tai sen rinnalla. Emämaan alueella toimivien ahvenanmaalaisyritysten on
kuitenkin suositeltavaa liputtaa yksinomaan Suomen lipulla virallisina ja vakiintuneina
liputuspäivinä.
Sisäasiainministeriö suosittelee usein tiedotusvälineiden
kautta valtion virastojen ja laitosten sekä yksityisten kansalaisten yleistä
liputtamista, kun vieraan vallan päämies vierailee maassamme virallisen ohjelman
puitteissa.
Myös muina kuin virallisina, vakiintuneina tai
sisäasiainministeriön suosittelemina liputuspäivinä saa kansallislipullamme liputtaa.
Lippu ja lippusalko ovat liputtamista varten! Esimerkiksi perhejuhlien yhteyteen
liputtaminen sopii mainiosti. Ja jos kesämökille saapuu vieraisille hyviä ystäviä,
mikä onkaan komeampi tervetuliaistoivotus kuin salossa hulmuava siniristilippu?
Niin ikään yritykset ja yhdistykset saavat juhlistaa Suomen
lipulla vuosipäiviään tai tilaisuuksiaan oman lippunsa ohella. Virallisina ja
vakiintuneina liputuspäivinä on tosin suositeltavaa, että yritykset ja yhteisöt
liputtavat ainoastaan kansallislipulla. On hyvä tietää, että Suomessa saa Suomen
lipulla liputtaa aina kun siihen on aihetta.
Lippu on pyrittävä nostamaan
aamunkoitteessa kello 8 ja laskemaan auringon mennessä mailleen, kuitenkin viimeistään
kello 21.
Poikkeukset
- Suomen lipun päivä, jolloin liputus alkaa juhannusaattona
kello 18 ja päättyy vasta juhannuspäivänä kello 21.
- Itsenäisyyspäivänä liputus päättyy kello 20.
- Sellaisena pimeän vuodenajan vaalipäivänä, jolloin
äänestys loppuu auringonlaskun jälkeen, liputus päättyy kello 20.
Tavallinen kansalainen voi jonkin verran joustaa liputusaikojen
kanssa, kunhan lippua ei esimerkiksi unohda yöksi salkoon - paitsi juhannuksena,
yöttömänä yönä. Pääasia on, että kansallislippua kohdellaan kunnioittavasti.
Kuolinpäivänä Suomen lippu laitetaan
surun merkiksi surulippuun siinä talossa, jossa kuolema on tapahtunut. Suruliputtaa voi
myös heti tiedon saavuttua vainajan kodissa, syntymäkodissa ja työpaikalla.
Lisäksi sisäasiainministeriö voi
määrätä yleisen suruliputuksen joko koko maahan tai paikallisesti jonkun
merkkihenkilön kuollessa tai suuronnettomuuden sattuessa.
Suruliputus suoritetaan yhtä lailla
tavallisena kuin liputuspäivänäkin. Liputus kestää aamusta iltaan edellä mainittujen
liputusaikojen mukaisesti.
Poikkeus
Jos kuolemantapaus sattuu niin
myöhään, ettei lippua enää voi tai kannata nostaa salkoon, voi suruliputuksen
suorittaa seuraavana päivänä.
Suruliputuksessa lippu nostetaan
ensin aivan ylös, minkä jälkeen se lasketaan 1/3 salon mittaa
alas. Lipun alareuna jää tällöin salon puoliväliin. Katto- ja seinäsalossa
lippu lasketaan keskelle tankoa. Myös pois otettaessa lippu nostetaan ensin ylös ja
vasta sitten alas. Tämä arvokkaasti tehtävä ele on ikään kuin viimeinen tervehdys
vainajalle.
Hautajaispäivänä on myös tapana liputtaa vainajan kodissa ja
muistotilaisuudessa. Tällöin suruliputetaan aamulla kello 8:sta alkaen. Kun
siunaustilaisuus on pidetty, nostetaan lippu lopuksi päivää ylös.
Suomen lipussa ei milloinkaan käytetä surunauhaa. Sitä voidaan
käyttää vain järjestölipuissa.
Lippukäytännöstä kirkossa
tapahtuvassa siunaustilaisuudessa ja hautajaissaatossa tarkemmat ohjeet antaa
Suomalaisuuden liiton toimisto tai alan kirjallisuus. Sotilashautajaisissa toimitaan
puolustusvoimain ohjesääntöjen mukaisesti.
Aikaisemmin Suomen lippu oli
suruliputuksessa toukokuun kolmantena sunnuntaina, kaatuneitten muistopäivänä kello 10
- 14, mutta käytäntö muuttui vuonna 1995. Nykyään kaatuneitten muistopäivänä
liputetaan normaalisti, lippu ylhäällä tangossa.
Kannettaessa Suomen lippua kulkueissa tai
paraateissa tulee sillä aina olla lipunkantajan lisäksi kaksi lippuvartijaa.
Lipunkantaja on valittava vahvempien joukosta, sillä se on usein voimia kysyvä
tehtävä. Lippuvartioon pääsy on kunniatehtävä, ja siihen valittujen tulisi pukeutua
ja käyttäytyä asianmukaisesti. Lippumenot kannattaa kommelluksien välttämiseksi
harjoitella etukäteen.
Naispuolinen lippuvartija asettuu
lipunkantajasta katsoen oikealle ja miespuolinen vasemmalle puolelle. Lippuvartijat
käyttävät sinivalkoisia airutnauhoja siten, että naisella nauha kulkee vasemman
ja miehillä oikean olkapään yli. Nauha solmitaan vyötärön kohdalta löysälle
solmulle. Sininen väri on nauhassa alempana.
Poikkeus
- Airutnauhaa ei käytetä kansallis- tai virkapuvun kanssa.
Kulkueessa tai paraatissa liikuttaessa Suomen lippu
lippuvartioineen tulee kymmenisen askelta soittokunnan jäljessä. Lippu kannetaan
pystysuorassa asennossa vartalon keskikohdalla. Kantovyötä on hyvä käyttää, jos
tanko on raskas. Suomen lippua seuraavat järjestölippu tai -liput ja lopuksi itse
marssijat. Yleisö tervehtii ohi kulkevaa Suomen lippua paikallaan seisten, miehet ilman
päähinettä.
Järjestölipullakin on tapana olla lippuvartio. Suomen lippu on
kuitenkin aina arvokkaimmassa asemassa. Jos liput sisätiloissa pidettävässä juhlassa
asetetaan lipputelineeseen, ei lippuvartioita enää tarvita. Yleisö tervehtii lippua
seisten sen saapuessa ja poistuessa.
Kannettavalla Suomen lipulla on tervehdittävä eli suoritettava
kunnianosoitus seuraavissa tapauksissa:
- kohdattaessa tasavallan presidentti tai vieraan valtion
päämies
- oman tai vieraan maan kansallislaulua esitettäessä
- vainajaa, jos hautajaissaatto kulkee ohi sekä vainajaa
siunattaessa ja hautaan laskettaessa
- Järjestölipulla tervehditään edellisten kohtien lisäksi
seuraavissa tapauksissa:
- Suomen tai vieraan valtion lippua nostettaessa, laskettaessa,
ohitettaessa tai esimerkiksi juhlahuoneistoon tuotaessa ja pois vietäessä
- maakuntalauluja ja järjestön omaa kunniamarssia tai -laulua
esitettäessä
- muistettaessa vainajaa hiljaisella hetkellä tai laskettaessa
vainajalle järjestön omaa seppelettä
- patsasta, reliefiä tai muotokuvaa paljastettaessa
- monissa muissa tilanteissa sopimuksen mukaan; esimerkiksi
kunnia- tai ansiomerkkejä jaettaessa, lipputervehdykseen vastattaessa ja sellaista
juhlallista vakuutusta annettaessa, joka oikeuttaa järjestön jäsenyyteen
Lipunkantaja tervehtii lipulla laskemalla sitä rauhallisesti,
kunnes tanko on noin 45 asteen kulmassa vaakatasoon. Kulkueessa tai paraatissa
tervehtiminen tapahtuu viitisen metriä ennen kohdetta ja päättyy metrin kohteen
jälkeen. Paikalla tehtävässä tervehtimisessä lipunkantaja kääntää hieman
rintamasuuntaansa tervehdittävään ja kallistaa lipputankoa. Lippu ei saa koskettaa
maata.
Suositeltavin tapa kaunistaa kotinsa
sisätiloja kansallislipulla on hankkia sen pienois- eli pöytälippu.
Ulkosalkoon vapaan taivaankannen alle hulmuamaan tarkoitettua kansallislippua ei ole
nimittäin soveliasta ripustaa seinälle koristeeksi. Pöytälippu on tarkka jäljennös
oikeasta lipusta. Molemmat liput edustavat samoja arvoja, joten pöytälippua on
kohdeltava kansallislipulle kuuluvalla kunnioituksella.
Juhlia tai kokouksia, joihin saapuu
ulkolaisia vieraita, on kohteliaan tyylikästä somistaa kansallisuuksien mukaisilla
pöytälipuilla. Myös yritysten ja yhteisöjen pöytälippuja voi käyttää. Lippujen
sijoittamisessa on käytettävä omaa päättelyä, sillä kaikenkattavia neuvoja ei voi
antaa. Kansainvälisissä kokouksissa näkee usein tapana olevan sijoittaa pöytälippu
asianomaisen maan edustajan kohdalle. Toinen mahdollisuus on sijoittaa pöytäliput
erilliselle pöydälle, jolloin voi noudattaa kansainvälistä liputuskäytäntöä (katso
luku vieraiden maiden lippujen käytöstä).
ITSENÄISTEN VALTIOIDEN KANSALLISLIPUT
ranskankielisessä aakkosjärjestyksessä
ITSENÄISEN VALTION
AUTONOMISTEN ALUEIDEN LIPUT
esimerkiksi Ahvenanmaa ja
Yhdysvaltain osavaltiot
KANSAINVÄLISTEN JÄRJESTÖJEN
LIPUT
esimerkiksi Punaisen Ristin ja YK:n liput, Olympialippu
KANSAINVÄLISTEN ALUEELLISTEN
JÄRJESTÖJEN LIPUT
esimerkiksi EU
HEIMOLIPUT
esimerkiksi Saamen lippu
VALTION HALLINNOLLISTEN ALUEIDEN LIPUT
läänin tai maakunnan liput
KAUPUNKIEN LIPUT
VALTAKUNNALLISTEN JÄRJESTÖJEN LIPUT
AMMATTIKUNTIEN LIPUT
esimerkiksi poliisin lippu
MUUT JÄRJESTÖLIPUT
MUUT LIPUT
esimerkiksi yritys- ja mainosliput
Vieraiden maiden lippujen käyttö |
Suomessa toimitaan kansainvälisen
liputuskäytännön mukaisesti. Vieraiden maiden lipuilla liputettaessa on varmistettava,
että kaikki liput ovat samaa lajia: siis kansallis- eikä esimerkiksi kauppalippuja.
Lipuilla ei saa olla suuria kokoeroja, vaikka eri maiden lippujen mittasuhteet kyllä
jonkin verran vaihtelevatkin. Tärkeintä on lippujen yläreunan yhtäläinen korkeus.
Isäntämaan lippua on käytettävä
arvokkaimmalla paikalla, jos esimerkiksi kansainvälisten urheilukilpailujen osanottajia
halutaan kunnioittaa heidän omilla kansallislipuillaan. Arvokkain paikka on heraldisesti
oikea eli edestä katsottuna vasen puoli. Tätä perusohjetta ei aina kuitenkaan ole
yksinkertaista noudattaa, ja siksi seuraavassa käydään lyhyesti eri vaihtoehtoja
lävitse.
Kahden lipun sijoittaminen kahteen
lippusalkoon on vielä helppoa: Suomen lippu heraldisesti oikealle ja vieras vasemmalle.
Samalla periaatteella toimitaan myös, kun lippusalkoja on neljä, kuusi tai enemmän:
Suomen lippu heraldisesti oikealle ja vieraat vasemmalle ranskankielisten nimiensä (katso
alla oleva linkki) mukaisessa aakkosjärjestyksessä.
Jos lippusalkoja on kolme, Suomen lippu
tulee keskelle ja ranskankielisissä aakkosissa ensimmäisenä oleva vieras heraldisesti
oikealle, jäljellejäänyt vasemmalle puolelle. Näin voidaan menetellä myös viiden
salon kanssa. Toinen mahdollisuus viiden salon kanssa on asettaa Suomen lippu heraldisesti
äärimmäisenä oikealla olevaan salkoon.
Jos taas käytössä on kolme lippusalkoa,
mutta vain kaksi lippua eli Suomen ja jonkun vieraan maan lippu, lienee parasta laittaa
kaksi Suomen lippua reunimmaisiin salkoihin ja vieras keskelle. Näin yksi salko ei jää
turhan pantiksi. Toki keskimmäisen salon voi jättää tyhjäksikin, jos niin haluaa.
Lippurivin ollessa erityisen pitkä
asetetaan Suomen liput reunimmaisiin salkoihin ja lisäksi omalle paikalleen
ranskankielisessä aakkosjärjestyksessä. Jos salot ovat molemmin puolin tietä, voi
lippujen järjestyksen laatia monella eri tavalla. On hyvä huomata, ettei
kansainvälisessä liputtamisessa ole aina yhtä ja oikeaa ratkaisua. Kiperimpiin pulmiin
tarjoaa apuaan Suomalaisuuden liiton puhelinpalvelu (09 - 442 824).
Maailman valtioiden ranskankieliset nimet
Vaikka Suomi on ollut Euroopan unionin
jäsenmaa vuoden 1995 alusta alkaen ja puheenjohtajamaa heinäkuusta 1999, ei EU:n
sinipohjaisella tähtilipulla liputtaminen ole vielä saavuttanut kovin vakiintunutta
asemaa maassamme. EU-lippu ei voi korvata kansallislippua, mutta sen asema
kansainvälisessä liputtamisessa on muuttumassa.
Valtion ja kuntien virastot sekä laitokset
voivat käyttää EU-lippua Suomen lipun rinnalla esimerkiksi silloin, kun vieraaksi
saapuu EU-virkamiehiä. EU-lippua käytetään lisäksi vakituisesti unionin ulkorajojen
rajanylityspaikoilla ja tärkeimmillä lentokentillä sekä satamissa.
Myös yritykset ja yhdistykset saavat
tervehtiä vieraitaan EU-lipulla; yksityisten kansalaisten kotisaloissa on sen sijaan
edelleen suositeltavaa liputtaa kansallislipulla. Niin ikään maassamme asuvat
ulkomaalaiset saavat liputtaa omien maidensa kansallislipuilla juhlapäivinään.
Lippurivistössä EU-lipun asema on
kansallislippujen jälkeen. EU-lipulla ei ole suositeltavaa liputtaa vuorokaudet
läpeensä. On vielä syytä huomauttaa, että EU-lippu on oikein päin silloin, kun sen
ylimmän tähden ylin sakara osoittaa ylöspäin ja alimmaisimman tähden kaksi sakaraa
alaspäin.
Punaista, vihreää, keltaista ja sinistä
väriä sisältävän Saamen lipun aihe on otettu noitarummusta. Lippu hyväksyttiin
vuonna 1986. Kyseessä on heimolippu, jolla liputetaan säännöllisesti
saamelaisalueella saamelaisten omina liputuspäivinä:
- HELMIKUUN 6. SAAMELAISTEN KANSALLISPÄIVÄ
- MAALISKUUN 2. SUOMEN SAAMELAISKÄRÄJIEN PERUSTAMISPÄIVÄ
- MARIANPÄIVÄ
- JUHANNUSPÄIVÄ
- ELOKUUN 9. YK:N KANSAINVÄLINEN ALKUPERÄISKANSOJEN PÄIVÄ
- ELOKUUN 15. SAAMEN LIPUN HYVÄKSYMISPÄIVÄ
- ELOKUUN 18. SAAMELAISNEUVOSTON PERUSTAMISPÄIVÄ
- ELOKUUN 26. RUOTSIN SAAMELAISKÄRÄJIEN PERUSTAMISPÄIVÄ
- LOKAKUUN 9. NORJAN SAAMELAISKÄRÄJIEN PERUSTAMISPÄIVÄ
- MARRASKUUN 9. SAAMELAISVALTUUSKUNNAN PERUSTAMISPÄIVÄ
- MARRASKUUN 15. ISAK SABAN SYNTYMÄPÄIVÄ
Saamen lippua käytetään aivan kuin
kansallislippua. Sillä voi Suomen lipun tavoin juhlistaa perhetapahtumia tai
suruliputtaa. Saamelaisalueen viranomaiset ja yhteisöt, esimerkiksi seurakunnat, suru- ja
juhannusliputtavat sekä Saamen että Suomen lipuilla.
Poikkeus
- Jos jollain saamelaisalueen yhteisöllä on vain yksi
lippusalko, on suositeltavaa käyttää Suomen lippua suru- ja juhannusliputuksessa.
Koska Saamen lippu on heimolippu,
tulee se lippurivistössä ennen yritys- ja yhteisölippuja, mutta vieraiden valtioiden
lippujen jälkeen. Myös inkeriläisillä on oma kelta-puna-sininen heimolippunsa.
Usein isännänviiri nostetaan lippusalkoon
sen merkiksi, että isäntäväki on kotosalla. Isännänviiri - yleensä maakuntaviiri -
on omakoti- tai kesämökki-ihmisen mukava ja arkinen tapa liputtaa. Se on vaivaton
valinta, sillä viiriä eivät liputusajat tai muut pykälät koske. Isännänviiri voi
kieppua salossa päivät ja yöt, esimerkiksi kesämökillä koko kesäkauden.
Varsinaisina liputuspäivinä on kuitenkin liputettava Suomen lipulla. Isännänviirillä
ei voi myöskään suruliputtaa.
Isännänviirin suositeltava pituus on
noin puolet lippusalon pituudesta. Isäntä valitsee viirinsä värit useimmiten
syntymämaakuntansa mukaisesti. Mikään ei toisaalta estä suunnittelemasta aivan omaa
viiriä ja varustaa sitä vaikka oman suvun tunnuksin.
Lisätietoa:
Lippulait
Valtioiden ranskankieliset nimet
Maamme-laulu
| 
