Linnankoski maanviljelyn edistäjänä
Johannes Linnankoski toimi monella saralla suomalaisuuden hyväksi.
Hänen oikea nimensä oli Vihtori Peltonen.
Johannes Linnankoski perusti suomenkielisen maanviljelysseuran Uudellemaalle vuonna 1897.
Toimiessaan sanomalehtimiehenä Uusimaa-lehdessä ja
kulkiessaan kansan parissa Linnankoski näki konkreettisesti
maaseutuväestön ongelmat. Hän ei tyytynyt vain uutisoimaan
maaseudun tapahtumia vaan halusi parantaa epäkohdat.
Hän puuttui esimerkiksi tilattoman väestön ongelmiin.
Linnankoski näki erityisesti kieliolojen olevan este
valistuksen viemisessä suomenkielisen, usein
pienviljelijävaltaisen väestön keskuuteen.
Linnankoski ei pelännyt ryhtyä uudistustyöhön. Hän arvosteli lehtiartikkeleissaan
vallitsevia olosuhteita ja näki suurimman syntipukin olevan silloin paljolti
ruotsinkielisten suurmaanomistajien käsissä olleen Uudenmaan- ja
Hämeen läänin maanviljelysseuran, joka ei juuri välittänyt suomalaisista
talollisista. Kieli erotti kartanot ja talonpoikaistilat. Linnankoski koki
välttämättömäksi luoda ensin taloudellisia ja sivistyksellisiä edellytyksiä
Uudellemaalle ennen kuin varsinaista maataloutta voitaisiin
ruveta nostamaan. Näin Linnankosken ja hänen läheisten
työtoveriensa voimin saatiin Porvooseen aikaiseksi kauppahuone,
Kansallisosakepankin haarakonttori ja suomenkielinen yhteiskoulu.
'Viikingit'
VASTUSTIVAT
Suurin ilonaihe Linnankoskelle kuitenkin oli suomenkielisen
maanviljelysseuran aikaansaaminen monista alkuvaikeuksista huolimatta.
Hän antoi omia ja keräämiään varoja seuran toiminnan käynnistämiseksi
valtionavun puuttuessa. ”Se pyörii sittenkin” oli Linnankosken lentävä
lause hänen saatua koottua tarvittavat varat Uudenmaan läänin
maanviljelysseuran toiminnan aloittamiseen.
Linnankosken lähin työtoveri oli Ernst Fabritius, josta tuli
maanviljelysseuran ensimmäinen esimies. Fabritius sai vastaansa
ruotsinkielisten ”viikinkien” vastustuksen. He pitivät seuraa tarpeettomana.
Fabritiuksen ja kumppaneiden mieliin syntyi vastavetona ajatus
perustaa maatalouskoulu Lapinjärvelle
– keskelle ruotsinkielistä asutusta. Koulun käyneistä tuli sittemmin
eturivin viljelijöitä ja työnjohtajia,
jotka veivät maataloutta eteenpäin. Myöhemmin yhteistyötahoksi saatiin kansanopistot,
ja näin yhä enemmän kyvykkäitä isäntiä ja emäntiä saatiin tilojaan hoitamaan.
IHANA ITSENÄISYYS
Uudenmaan läänin maanviljelysseuran saatua valtionapua muutaman
vuoden kuluttua
alkoi seuran toiminta vakiintua ja uudenaikaistuvan maatalouden asettamiin haasteisiin kyettiin vastaamaan.
Erityisesti Ilmari Auerin ja A.J. Tiuran tultua seuran konsulenteiksi aloitettiin
voimakas maatalouden uudistustyö, jonka jäljet ovat yhä nähtävissä uusmaalaisessa maisemassa.
Viljelijäväestön elintaso kohosi ja maan itsenäistyttyä alkoi aina
talvisotaan kestänyt ”ihana itsenäisyys”, jolloin maata rakennettiin
ja luotiin pohja sen nousulle hyvinvointivaltioksi. Uusimaa oli
Suomen parasta maanviljelysaluetta ja Johannes Linnankosken
perustama Uudenmaan läänin maanviljelysseura sai työntekijöiksi
ahertajia, jotka työpäivän pituutta laskematta tekivät työtä seuran hyväksi.
Nyt maatalouden ongelmat ovat tulleet uuteen vaiheeseen. Taas tarvittaisiin
uusia Johannes Linnankoskia, jotka eivät tyytyisi vain voivottelemaan tilannetta.
Maatalous on osa uusmaalaista identiteettiä. Kun pelloilla on esimerkiksi yhä
vähemmän kasvussa ruista, joka oli ja on yksi elinvoimaisen kansakuntamme
symboleista, olisikin nyt Linnankosken työtä maaseutuväestön hyväksi
syytä jäljitellä. Suomalainen leipä on puolustamisen arvoinen asia.
Hannu Huvinen
Artikkeli pohjautuu kirjoittajan lisensiaattityöhön
