Suomalaisten esihistorian käsittelyssä on viime aikoina esiintynyt kaksi linjaa.
Perinteisesti on katse suunnattu kielisukulaisiimme suomalais-ugrilaisiin kansoihin,
kun nykyään on esille nostettu eurooppalaiset juuremme.
Jääkauden aikaan suomalaisten kivikautiset esi-isät asuivat todennäköisesti
Ukrainassa, josta suomalaiset jääkauden lopulla levittäytyivät Puolaan,
Saksaan ja Tanskaan; itäiset kielisukulaisemme vaelsivat tässä vaiheessa itään.
Pohjolan vapautuessa jäästä suomensukuiset kansat asuttivat sen.
Mielenkiintoista on, että suomalaiset vastaavat kaikista eurooppalaisista
parhaiten Cro Magnon -ihmistä, mikä kertoo Suomen kansan ikivanhoista eurooppalaisista juurista
(Kyösti Julku: Suomalaisten kaukaiset juuret, Kaltio 3 / 2002).
Uusimpien tutkimustulosten mukaan useimpien Länsi-, Keski- ja Itä-Euroopan kansojen
perimä on varsin pitkälle samanlaista suomalaisten perimän kanssa. Tätä selittää
erittäin hyvin tieto germaanisten, balttilaisten ja slaavikielten synnystä
suomensukuisen kielen päälle puhujien vaihdettua kielensä sukupolvien
ja vuosisatojen kuluessa indoeurooppalaiseksi.
Suomensukuista perimää Euroopassa syntyneissä germaani-, slaavi- ja balttikansoissa on noin
80-85 %. Myös kielellisiä esisuomalaisia piirteitä on jäänyt näihin kieliin,
esimerkiksi germaanisissa kielissä sanojen paino on alkuaan sijainnut
säännöllisesti ensi tavulla kuten suomessa ja unkarissa vielä tänäänkin.
Huomattava osa nyky-Euroopan kansoista on siis geneettisesti joskaan ei enää
kielellisesti suomensukuista.
Suomalaiset kielisukulaisineen ovat niiden eurooppalaisten jäljelle jäänyt osa,
joka yhä puhuu alkuperäistä eurooppalaista kieltä.
Toinen alkuperäinen eurooppalainen kieli on
Iberian niemimaalla puhuttava baski, omakieliseltä nimeltään euskara.
Yhteinen alkuperä yhdessä pitkäaikaisten yhteyksien kanssa selittää
varsin pitkälle eurooppalaisuutemme syvintä olemusta.
Kadonneet kansat
Antiikin ajoista lähtien Euroopasta on kadonnut vähintään kymmeniä kansoja, joiden joukossa
on ollut myös suomensukuisia kansoja.
Osa idästä tulleista indoeurooppalaisista kansoista on Etelä-Eurooppaan tultuaan sulattanut
itseensä muita kansoja, joista valtaosasta tiedetään tuskin nimeäkään.
Näistä Etelä-Euroopan muinaisista ei-indoeurooppalaisista kielistä kuuluisin on etruski.
Kreikkalaisten muinainen korkea sivistys
perustuu osaksi alkuperäisasukkaiden sivistykseen.
Latinan kautta on suodattunut maailman kulttuuriperintöön
sekä latinalaisia että muuta alkuperää olevia sanoja
ja alkuaan Lähi-Idässä syntynyt kirjoitustaito. Kiintoisa muisto tästä kirjoitustaidon
kulkusuunnasta länteen on euroseteleiden kreikankielinen teksti
EURW.
Suomalaiset asuivat Ruotsissa ennen ruotsalaisten tuloa.
Tukholmalainen asutushistorian professori Henrik O. Andersson on
tutkinut asiaa kirjassaan Finska element i svenska ortnamn (Suomalaiset
vaikutteet ruotsalaisissa paikannimissä), jossa hän esittelee
500 Ruotsin paikannimeä. Näille hän on löytänyt suomalaiset juuret,
esimerkiksi Laxö < suomen laakso (Örebron ja Mariestadin välissä).
Entä itäiset kielisukulaisemme?
Itäiset suomensukuiset kansat ovat osa suomalaisten maailmankuvaa
kielisukulaisuuden vuoksi, joskin eurooppalainen esihistoriasta
kumpuava side tuntuu olevan tärkeämpi, kenties juuri muinaisen
kielisukulaisuuden vuoksi.
Muistoksi Keski-Venäjän muinaisista suomalais-ugrilaisista kielistä
on jäänyt joukko paikannimiä sekä vahva substraatti venäjään.
Useat venäjää muista slaavikielistä erottavat piirteet mitä ilmeisimmin selittyvät
juuri kadonneiden suomensukuisten kielten vaikutukseksi.
Aluksi itäslaavit eivät olleet alueella enemmistönä vaan asuneet huomattavasti
lukuisamman kantaväestön parissa, johon heillä oli tiiviit suhteet. Tämmöisessä
tilanteessa vie vuosisatoja ennen kuin sosiaalisesti arvostetumpi tulokkaiden kieli
syrjäyttää alkuperäisväestön kielen.
(Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus. 1998. Sivu 49)
Itäiset suomensukuiset kansat ovat osaksi asuneet lännempänä ennen slaavien rynnistystä
alueelle.
Suurehkot kansat mordvalaiset (ersät ja moksat),
marit, udmurtit ja komit ovat toistaiseksi pääosin säilyttäneet suomensukuisen kulttuurinsa ja
kielensä.
Osa itäisistä suomensukuisista kansoista on aikojen kuluessa sulautunut turkkilais-
ja slaavikansoihin vähän samaan tapaan kuin kielisukulaisensa Keski-Euroopassa kauan sitten.
Virolaisen kirjailijan Jaan Krossin mukaan suomi ja unkari ovat turvassa 200 vuotta,
kun taas viron tulevaisuus kävi aivan kuilun partaalla.
Ovatko kaikki muut suomensukuiset kansat tässä lueteltuja melko suuriakin myöten
vähitellen leijumassa kielten ja kansojen taivaaseen?
Vielä toki on tehtävissä, mutta se edellyttäisi
olennaisia parannuksia Venäjän vähemmistökielten aseman turvaamiseksi.
Nimikkoalueillaan kaikki suomensukuiset kansat (mordvalaiset, marit, komit ja udmurtit)
elävät itse vähemmistönä
ja omakielinen koulutus rajoittuu ala-asteen kouluihin ja vähäiseen yliopisto-opiskeluun.
Jäljellä olevien suomensukuisten kansojen tulevaisuuden turvaamisessa
riittää haastetta ja työtä tulevaisuuteen.
Suomen tulevaisuus
Oma äidinkielemme suomi on ikivanha eurooppalainen kieli, joka saavutti kirjakielen tason
suunnilleen samaan aikaan kuin useimmat muut Euroopan valtiokielet.
On turvattava suomen kielen tulevaisuus ja huolehdittava,
että kaunista suomeamme puhutaan ja kirjoitetaan
myös vuoden 2200 jälkeen.
Koskaan ei voi tehdä liikaa suomen kielen tulevaisuuden puolesta.
Eläköön.
Suomen kymmenes millennium
Me olemme asuneet täällä
yli 10 000 vuotta ja siksi uudemmat kansat ja niiden perustamien asutusten
nimet, ne joita ei ole johdettu meidän muinoin
antamistamme paikannimistä, harhauttavat kun puhutaan suomalaisten
ja heidän sukulaiskansojensa historiasta. Silloin ei ollut
myöskään Ruotsia eikä Norjaa, joiden muinaisuus
koostuu suomalaisista paikannimistä muuallakin kuin Ruijassa ja
Länsipohjassa.
-- Mutta mitä onkaan valtio? Eipä juuri muuta kuin indoeurooppalaisten
luoma armeijan jatke, jolla on oikeus nitistää ihmisiä.
On ikävä juttu, että ilman sitä ei näiden Intiasta paenneiden
valloittajakansojen välissä voi elää. Sen vuoksi suomalaiset
ovat ainoa alkuperäiskansa - laajasti määriteltynä -
joka on muodostanut modernin valtion.
Tuomas Keskinen, Iltalehti 30.12.1999
Viro, virolainen. Omakielinen nimitys Eesti, eestlane, monikossa eestlased.
Suomalaisille tutuin sukukansa,
joka nykyään ei esittelyjä kaipaa. Toisin oli 1970-luvulla, jolloin
eräs kansanedustajakaan ei tunnustanut tietävänsä Viron olleen itsenäinen 1918-39.
Mordva, mordvalainen. Englanniksi Mordvinia ~ Mordovia, Mordvin.
Etnisiä mordvalaisia (ersät ja moksat) on yli miljoona,
mutta puhujia on venäläistymisen vuoksi vähemmän kuin virolaisia.
Toistaiseksi kieli elää maaseudulla, 1979 lähes 1,2 miljoonasta
etnisestä mordvalaisesta puhui 72,6 % mordvaa.
Omakieliset nimet erzja ja mokša sekä toissijaisesti mordva.
Sanoja: t'ešt'e 'tähti', od 'uusi', kudo 'talo' (< koti), il'a 'älä'.
|
|
Marinmaa, mari. Englanniksi Mari El, Mari (vanhentunut Cheremis).
Omakielinen nimi mari, oman autonomisen alueen marinkielinen nimi Marij El
(tai Marõ El),
joka on kirjoitettu alueen lippuun (vasemmalla).
Alueen muitten suomensukuisten kansojen tapaan kansankulttuuri ollut varsin vahvaa ja leimallista;
esimerkiksi naiset pukeutuvat yleisesti kansallispukuun.
Kielessä näkyy voimakas turkkilaisvaikutus.
Marit ihannoivat yleisesti Suomea ja suomalaisuutta.
|
Marin tasavallassa
on meneillään marien vaino:
marinkielisten oppositiolehtien painaminen on kielletty
tasavallassa ja ilmeisesti myös naapuritasavalloissa,
marin kieltä vainotaan, marinkielistä opetusta ajetaan alas
venäläistämisen tieltä,
zhirinovskilainen hallitus on lopettanut marien kulttuurin
tukemisen ja irtisanonut tasavallan viroista yli 80 maria - marien älymystön.
Presidentti on estänyt marien mielipiteiden pääsyn lehtiin —
päätoimittajat eivät uskalla julkaista marien mielipiteitä, koska pelkäävät
potkuja ja valtion tukien menettämistä, samoin kansanedustajat itseään suojellakseen
äänestävät määräyksen mukaisesti.
Marien päämiehet ovat saaneet uhkauksia ja vieneet perheensä Marinmaasta muualle
Venäjälle turvaan.
(Mika Parkkonen, HS 17.12.2001 ja 21.12.2001)
2005 marien tilanne jatkuu edelleen epävarmana: marinkielisten laitosten
lakkauttamiset ja marien pahoinpitelyt luovat synkän varjon Marinmaalle.
Kominmaa, komi. Omakielinen maannimi Komi Mu 'Kominmaa',
etnonyymi on komi (vanhentunut nimitys syrjääni).
Permiläinen kieli. Asuvat udmurttien
pohjoispuolella suunnilleen Suomen leveysasteilla;
Kominmaan pinta-ala on suomensukuisten kansojen suurin, joskin väestöstä
vain neljännes komeja. Komit asuvat melko yhtenäisesti maaseudulla, kun taas
kaupungit ovat varsin venäläistyneitä.
Komit kutsuvat itseään sanalla komimort; tämä mort 'ihminen' on samaa alkuperää
kuin kansannimet udmurt ja mordva.
Kansallisrunoilija Ivan Kuratov. Sanoja:
ju 'joki', ki 'käsi', n'im 'nimi', vit 'viisi, pu 'puu',
mu 'maa'.
Udmurtia, udmurtti. Omakielinen nimi udmurt, vanhentunut votjakki.
Permiläinen kieli. Äidinkielensä suuri edistäjä kansalliskirjailija Kuzebai Gerd (1898-1937)
suomen Elias Lönnrotin tapaan.
Udmurtit ovat irlantilaisten kanssa maailman punatukkaisinta kansaa.
Sanoja: s'in' 'silmä', ta 'tämä', mon 'minä', mi 'me', muš 'mehiläinen'.
Unkari, unkarilainen. Kansan omakielinen nimi magyar ja maan nimi Magyarország
(ország 'maa') . Suurin
suomensukuinen kansa, jota puhuu yli puolet kaikista suomensukuisista.
Unkarilaisia vähemmistöjä on kaikissa naapurimaissa, joiden
kohtelua voi monen maan osalta verrata ruotsinsuomalaisten
sekä marien syrjivään kohteluun ja jopa vainoon.
