Suomen Srebrenica 1918 Johannes Jääskeläinen †1918

Nimistösuositukset Ajaton kielikysymys Viikingit Linnankoski Evakot Poimintoja Me suurvallan jälkeläiset Ristiretket Lyhyet Liputus Aatelisnimet Suomen suku Suomen historia

Esimerkiksi Ahvenanmaan nimeä Huldén ei enää pidä yksiselitteisesti ruotsalaisperäisenä, niin kuin varhempi svekomaaninen tutkimus aina teki. Pikemmin Huldén näkee nimien Ahvenanmaa - Åland synnyn prosessina, jossa ruotsin- ja suomenkielisten välillä on saattanut tapahtua lainaamista ja takaisinlainaamista. Lopullista selitystä nimien alkuperälle ei hänen mukaansa ole löytynyt, mutta missään tapauksessa ei nimi johdu ruotsin sanasta å 'joki'. Eihän Ahvenanmaalla ole yhtäkään jokea!

Huldénin mielestä lähtökohtana voi olla muinaispohjoismainen sana ahva, joka on sama sana kuin latinan aqua 'vesi'. Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi suomen sana ahvena ahven, josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä ruotsin sana å. Sanan loppu -maa olisi sitten käännetty ruotsiksi -land. Huldén löytää Ahvenenmaan nimistöstä myös koko joukon mahdollisia suomalaisperäisiä tai suomalaisiin viittaavia nimiä. Tällaisia ovat hänen mukaan ehkä mm. Finbo, Finby, Finholma, Finnö, Finström, Geta (*Kaita?), Jomala, Jomalby, Jurmo (*Jurimaa), Korsö (*Koskipää), Lappo, Lappvesi, Leisor (*Laitasaari), Lemböte, Lemland, Lumparby, Lumparland, Lumpo, Posta, Seglinge (*Seilonen), Simskälä (*Simasalo), Sålis (*Saarilaksi?) ja Töftö (*Toivottu). On huomattava, että Huldénin kirja käsittelee vain asutusnimiä.

Mielenkiintoinen on myös kiistelty Pietarsaaren - Pedersören nimi, jonka alkuperää Huldén itse on tutkimusryhmineen selvittänyt. Svekomaaniset tutkijat väittivät aikoinaan nimen johtuvat sanoista Peder 'apostoli Pietari' ja ör 'saari'. Huldén kuitenkin pitää todennäköisempänä, että nimen alkumuoto on muinaissuomen *Petrasaari tai *Pedhrasaari eli nykysuomeksi Peurasaari. Tämä tulkinta asettaa tietenkin hieman huvittavaan valoon väittelyn Pedersören - Pietarsaaren maalaiskunnan virallisesta nimestä.

Yhteenvetona tutkimuksistaan Huldén esittää, ettei nimistötieteen keinoin ole osoitettavissa, että Suomen rannikoilla olisi ollut yhtäjaksoista germaanista asutusta. Nimet päinvastoin viittaavat siihen, että ruotsalaisasutus on syntynyt varsin myöhäiseen aikaan toisen vuosituhannen alussa. Rannansiirtymän perusteella voidaan nimittäin päätellä, että useimmat Pohjanmaan -lax ja -sår-loppuiset paikat ovat olleet lahtia ja saaria vielä 1200-luvulla. Nimien lainautumisen on siis täytynyt tapahtua näihin aikoihin. Myöhemmin lahdet ovat kuroutuneet umpeen ja saaret maatuneet mantereeseen.

Svekomaaniset tutkijat ovat pitkään pitäneet itsestäänselvänä, että Pohjanmaan rannikolla oli vain satunnaista suomalaista sesonkikalastusväestöä ennen ruotsalaissiirtolaisuutta. Tätä on perusteltu sillä, että useimmat suomalaisperäiset nimet ovat luontonimiä. Huldén on kuitenkin vakuuttunut siitä, että Pohjanmaan rannikkoväestö on huomattavalta osaltaan suomenkielistä, mutta on ruotsalaistunut ajan myötä. Alkuperältään puhtaasti ruotsalaista on hänen mukaansa vain Pietarsaaren, Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan eteläosan väestö.

Myös Uudellamaan ja Varsinais-Suomen rannikolla on kehitys Huldénin mukaan kulkenut samoja latuja. Ruotsalainen siirtolaisuus on kohdistunut aluksi vain saaristoon ja kapealle rannikkokaistalle. Vasta myöhemmin Ruotsin kuningasajalla ovat suomenkieliset kylät ja talot sisämaassa ruotsalaistuneet.

Myös oma tutkimukseni Porvoonjokilaakson asuttamisesta osoittaa nimistöntutkimuksen keinoin, että vahva suomalainen asutus on ulottunut Suomenlahdelle jo ennen ruotsalaiskolonisaation alkua. Porvoonjokilaakso säilyi lähes jokisuutaan (Porvoo) myöten varsin hämäläisenä pitkälle uudelle ajalle asti. Tästä todistavat monet Porvoonjoen suun suomalaisperäiset kylännimet, kuten Teissala, Kiiala, Kerkkoo, Suomenkylä, Haikkoo, Henttala, Hattula, Hornhattula ja Kallola.

Pääsivulle   Ylös