Kielet jaetaan rakenteeltaan neljään suureen ryhmään: isoloivat, flektoivat,
agglutinoivat ja polysynteettiset. Isoloivat kielet kuten kiina latovat sanoja
lauseissa peräkkäin sellaisenaan. Flektoivat kielet, jollaisia ovat erikoisesti
indoeurooppalaiset kielet, selviävät esim. verbien aikamuotojen hankaluuksista
taivuttamalla sanan vartaloa (esim. englannin
fly-flew-flown).
Agglutinoivat kielet lisäävät sanan vartaloon taivutus- ja johdosliitteitä kuten suomi.
Polysynteettiset kielet liittävät sanoja pitkiksi ketjuiksi, jopa lauseiksi. Näin tekevät monet intiaanikielet.
Uralilaiseen kielikuntaan kuuluva suomenkielemme on tyypillisesti agglutinoiva (tehdä, teettää, teetättää, teetätyttää, teen, tein, teko, tekeminen jne). Esitin 1989 Language Sciencessä olettamuksen, jonka mukaan kaikki viisi suurta agglutinoivien kielten kielikuntaa ovat toisilleen sukua. Nämä kielikunnat ovat Intian dravidakielet (tamili, telugu, kannada jne.), uralilaiset kielet, (suomi, viro, unkari jne.), altailaiset kielet (turkki, mongoli jne.) japanin ja korean ryhmä sekä Andien kielet, joista tärkein on muinaisten inkojen kielen jälkeläinen ketšua. Alkukirjainlyhennelmänä annoin olettamalleni suurkielikunnalle nimen duraljan. Päätodisteet väitteelleni julkaisin kahdessa kirjassani Duraljan Vocabulary (1997) ja 1000 Duraljan Etyma (2000). Suomen Mieli julkaisi tiivistelmän tuloksistani vuonna 2002 (no.2). Kertaan tässä tärkeimpiä kohtia.
Kirjoissani esitin tuhat sellaista sanasarjaa, joissa oli vastikesanojen sarjoja näistä kielikunnista. Vähintäin kolme kielikuntaa oli edustettuna yli seitsemässäsadassa sarjassa, joten sattumanvarainen samankaltaisuus oli näissä lähes mahdoton. Lähes kaikissa sarjoissa oli edustaja äidinkielestäni suomessa, mutta runsaasti niitä oli myös tamilista (586) ja ihme kyllä myös ketšuassa (605). Merkitykseltään sanasarjoissa oli runsaasti edustettuna perussanasto: ruumiinosat, sukulaissuhteet, luonnonolosuhteet, mutta myös metsästyssanasto, sanallinen ilmaisu sekä hallinnon, lainkäytön ja uskonnon sanat. Kun joukossa oli myös eräitä maanviljelyksen, kotieläinten, savenvalannan ja metallurgian termejä, pidin mahdollisena, että kielikunnan hajoaminen ja leviäminen eri puolille maailmaa liittyisi viimeisen jääkauden päättymiseen ja neoliittisen kulttuurin leviämiseen 10 000 - 12 000 vuotta sitten.
Heti ensimmäisen kirjani ilmestyttyä professori Hodjjat Assadian Teheranista otti minuun yhteyttä. Assadian oli yli neljännesvuosisadan tutkinut kielten etäisiä sukulaisuussuhteita ja erikoisesti altailaisia, uralilaisia ja afraasialaisia kieliä kuten arabiaa ja hepreaa. Hän ilmoitti hyväksyvänsä täysin duraljanhypoteesini, mutta samalla tiedotti huomanneensa runsaasti samankaltaisuutta muinaisen sumerin ja duraljankielten välillä. Hän ehdotti yhteistyötä, joka eteni aluksi kirjeenvaihtona ja myöhemmin kahtena symposiumina, joista ensimmäisen pidimme Kuopiossa ja toisen Teheranissa. Työmme tulokset julkaisimme viime syksynä kirjassa Sumerian and Proto-Duraljan.
On yleisesti tunnettua, että yli viisi vuosituhatta sitten sumerilaiset perustivat erään varhaisemmista kaupunkikulttuureista Mesopotamiaan kaksoisvirtojen alajuoksulle. Kulttuurin perustana oli keinokastelua käyttävä tehokas maatalous ja karjanhoito, mutta nousua tehosti savenvalanta, kehittyvä metallurgia, kauppa ja merenkulku. Sumerilaiset kehittivät suuresti matematiikkaa ja tähtitiedettä, mutta erittäin tärkeä saavutus oli heidän kirjoitussysteeminsä, nuolenpääkirjoitus, joka on maailman vanhimpia ellei vanhin. Paperin sijasta he käyttivät pehmeitä savitauluja, johon kirjurit esim. ruokotikuilla painelivat merkkejään. Kuivuttuaan savi on säilyttänyt merkit tähän päivään asti. Paperimme edeltäjää oli riittämiin ja niinpä tunnollisten kirjurien tuotteita on säilynyt nykypäivien tutkijoille suunnattomat määrät. Kuivuneessa savessa tekstiä ei voinut väärentää ja sen esti vielä tuoreesta savesta päälle tehty "kirjekuori", joka antoi myös kopion.
On myös tunnettua, että nuolenpääkirjoitusta pystytään nykyisin tulkitsemaan. Sen voidaan sanoa edustavan kehitystä kuvakirjoituksesta sanakirjoitukseen ja eräissä tapauksissa jopa tavu- ja äännekirjoituksen tasolle. Käytännössä se edusti kaikkia näitä portaita. Kirjurit ovat usein kirjoittaneet sanoista vain osan, joten äänteitä, tavuja ja jopa useita tavuja voi puuttua ja tekstejä voi verrata nykyopiskelijoiden kiireessä kyhäämiin luentomuistiinpanoihin. Löydetyt nuolenpäätekstit ajoittuvat yli kolmen vuosituhannen ajalle, ne ovat lähtöisin eri murrealueilta ja osa kirjureista on hallinnut sumerinkieltä puutteellisesti. Sumerihan puhuttuna kielenä sammui jo ajanlaskumme alun tienoilla ja eli viimeisinä aikoinaan vain kirjoitettuna. Lähdemateriaalin tavattomasta runsaudesta ja yli kahdensadan vuoden tutkimuksesta huolimatta tiedot sumerinkielestä ovat siksi aika hatarat. Vaikka tutkijat ovat monessa kohdin erimielisiä, he yleisesti pitävät sumeria rakenteeltaan agglutinoivana.
Kaikkiaan julkaisimme kirjassamme lähes puolituhatta (472) sanaparia, jossa vertailimme sumerin sanaa aikaisemmin rekonstruoimiini kantaduraljanin sanoihin tai kuten sadassa parissa uusiin myöhemmin rekonstruoimiini. Merkityserojen tai äännevastaavuuden epätarkkuuden takia karsimme pois 52 sarjaa ja 420 hyväksyimme lopulliseen analyysiin. Niitten perusteella saatoimme esittää äänteelliset vastaavuudet, jotka useimmiten olivat aivan suoria: esim, kantaduraljanin m- äännettä vastaa sumerin m-, vastaavasti n-/n-, l-/l- ja r-/r, edelleen kantaduraljanin p-äännettä vastasi sumerin p- tai b-, vastaavasti k-/k- tai g-, t-/t- tai d. On otettava huomioon, että tutkijat ovat vieläkin erimielisiä siitä, oliko sumerissa soinnillisten ja soinnittomien klusiilien, siis esim. b:n ja p:n eroa. Suhuäänteissä ja vokaaleissa hajonta oli hiukan suurempi.
Merkitysalueista sanapareissa oli taaskin perussanasto vahvasti edustettuna. Yleisiä olivat ruumiinosat (34), luonnonilmiöt, (45), primääriset fyysiset tai fysiologiset toiminnat (38), sukulaisuussuhteet (25), metsästys (16), aseet (9), sotainen lyöminen, iskeminen ja pistäminen (23), tekstiilit (17), kotieläimet (17), maanviljelys (19), asumukset (16), maat, kylät ja kaupungit (15), sanallinen kommunikaatio (23), sosiaalinen hierarkia (10), hallinto (8), kauppa (6) ja uskonto (12). Yhteisiä lukusanoja ei ollut lainkaan ja pronominejakin mahdollisesti vain neljä. Tautien ja vikojen nimiä oli vähän.
Arvelemme sanastojen merkitysten vertailun viittaavan siihen, että oletettua yhteistä kantakieltä "suduraljania" käyttävä väestö on todella elänyt myöhäisneoliittista tai kuparikautta metsästyksen, kalastuksen, alkeellisen maanviljelyksen ja kotieläinhoidon muodostaman sekatalouden varassa. Duraljanryhmä jatkoi kehitystään entiseltä pohjalta, mutta sumerilaiset vaurastuivat keinokastelun varassa ja pääsivät kehittämään paitsi peruselinkeinojaan myös matematiikkaa ja lääketiedettä, jonka yhteiset sanat jäivät vanhentuneina käytöstä. Eihän nykysuomalainenkaan tunne sanaa epatto ja vieroksuu epileptikon nimittämistä kaatumatautiseksi. Kuten mm. Siikala on esittänyt, uskontoon liittyvät sanat säilyvät hyvin. Samoin kuin nykypäivän metsästäjämme, sumerin kuninkaat olivat säilyttäneet metsästyssanaston.
Eniten lukijaa varmaan kiinnostavat suorat todisteet eli esimerkit sanojen vastaavuudesta. Kirjan loppuun kokosimme 210 sanaparia, joissa äänteellinen ja merkityksellinen vastaavuus oli moitteeton. Seuraavassa esitän kuutisenkymmentä esimerkkiä, joissa ensin esitän sumerin sanan merkityksineen ja ymmärtämisen helpottamiseksi rekonstruoidun kantaduraljanin sanan sijasta meille tutun suomenkielisen sanan. Mausteeksi olen sirotellut muittenkin duraljankielten, useimmiten ketšuan, tamilin, japanin ja mongolin sanoja.
1. Sumerin abba 'isä' -suomen appi (tamilin appu, mongolin aba 'isä', ketšuan apu 'herra, isäntä').
2. Sumerin al 'alhaalla' - suomen ala-, alhaalla, alasti (tamilin alkul, mongolin ala 'genitaalit', ketšuan allja 'rako, kolo', j ääntyy kuin h).
3. Sumerin amma 'äiti' - suomen ämmä (tamilin amma 'äiti').
4. Sumerin ár 'autiomaa' - suomen aro (japanin arechi 'autiomaa').
5. Sumerin badar 'astia' - suomen pata (tamilin patalai 'pata').
6. Sumerin be 'päällikkö' - suomen pää (vanhan japanin po).
7. Sumerin bil, bíl, bìl 'palaa' - suomen palaa.
8. Sumerin billu 'pilvi' - suomen pilvi.
9. Sumerin bur 'ateria' - suomen puuro.
10. Sumerin bur 'liikkua sinne ja tänne' - suomen purjata (nykysuomalaiset eivät kaikki enää sanaa tunne, mutta se muistetaan Japanissa: burabura ja Andeilla: puri- 'kuljeskella joutilaana').
11. Sumerin bur 'savimalja' - suomen purnukka.
12. Sumerin bùru 'tehdä reikä' - suomen pura (turkin bur).
13. Suomen dag 'iskeä, takoa' suomen takoa (= ketšuan taka-).
14. Sumerin di 'tie, tietää' - suomen tie, tietää (vanhan japanin ti 'tie').
15. Sumerin eme 'äiti' - suomen emo (mongolin em-e 'nainen, vaimo').
16. Sumerin gal 'jäähtyä' - suomen kylmä (mongolin kölmy 'kylmä').
17. Sumerin gala 'laulaa' - suomen kieli (tamilin kilavu 'sana, kieli', mongolin kele, ketšuan qallu 'kieli')
18. Sumerin gidi 'totella, käskeä, rukoilla' - suomen kiittää.
19. Sumerin gùd 'talo, pesä', suomen kota, koti (tamilin kuti).
20. Sumerin gu-éš 'lanka, köysi' - suomen köysi.
21. Sumerin gul 'tuhota' - suomen kuolla (tamilin kol 'tappaa', ketšuan kolluy 'tappaa sukupuuttoon').
22. Sumerin gul 'juosta' - suomen kulkea (tamilin kulavu).
23. Sumerin gun 'maa' - suomen kunta (japanin kuni 'maa, seutu')
24. Sumerin hab 'paha haju' - suomen hapan (ketšuan chuplaq 'mätä muna', dravidakieli kuwin hap 'olla mätä').
25. Sumerin inim 'puhe, älykkyys' - suomen nimi.
26. Sumerin kabta 'tiilentekomuotti' - suomen kaava (japanin kuwara 'tiili', mongolin kebta 'valinmuotti, malli').
27. Sumerin kad 'solmia' - suomen kutoa (tamilin kattu, ketšuan jotoy - j ääntyy kuin h ja y kuin j - 'solmia', japanin hata 'kutoa').
28. Sumerin kal, kal-me, kala 'kallis' - suomen kallis.
29. Sumerin kalam 'Sumerin maa' - suomen kylä.
30. Sumerin kar 'karata' - suomen karata (tamilin kara 'piiloutua', ketšuan karunchay 'poistua').
31. Sumerin kíšim 'käsi' - suomen käsi.
32. Sumerin kum-ma 'kuuma' - suomen kuuma (tamilin kumai).
33. Sumerin là 'laskea, päästää irti' - suomen laskea.
34. Sumerin lil 'tuuli, tuulenhenkäys' - suomen löyly.
35. Sumerin ma, ma-a 'maa' - suomen maa (kannadan man, mannu).
36. Sumerin mes 'nuori mies, poika' - suomen mies (viron mees).
37. Sumerin munuz 'muna' - suomen muna.
38. Sumerin mur 'murskata, jauhaa' - suomen murjoa, murskata.
39. Sumerin nir 'sankari', ner 'prinssi' - suomen nero.
40. Sumerin pung 'turvota' - suomen punkki, punkero (tamilin ponku, ketšuan punki 'turvonnut)'.
41. Sumerin rag-ga 'vulvan kuva' - suomen rako (ketšuan raka 'naisen häpy').
42. Sumerin ri 'mennä' - suomen rientää (ketšuan ri 'mennä').
43. Sumerin sá 'mennä' - suomen saapua, saada.
44. Sumerin sá 'nimetä' - suomen sana, sanoa (mongolin sana 'ajatella', ketšuan sanampa 'signaali').
45. Sumerin sal 'vulva' - suomen syli, sala(inen) (ketšuan salla 'irstas, säädytön').
46. Sumerin sar(ra) 'valaista' - suomen sarastaa.
47. Sumerin sil 'silpoa' -suomen silpoa (ketšuan chilpi-).
48. Sumerin sù, su 'huuli' - suomen suu.
49. Sumerin sug 'suo' - suomen suo.
50. Sumerin sun 'alkuhärkä' - suomen sonni.
51. Sumerin šab 'lantio' - suomen häpy (ketšuan _upi 'naisen häpy').
52. Sumerin šab 'hävitä' - suomen hävitä (japanin sabiru 'rappeutua').
53. Sumerin šeg 'sika' - suomen sika.
54. Sumerin šu-du-a, šita 'sitoa' - suomen sitoa.
55. Sumerin šul 'sankari, miehekäs' - suomen sulho.
56. Sumerin tag 'pyytää verkolla' - suomen takertua (= ketšuan takiay, mongolin takira-, tamilin takai).
57. Sumerin tur 'heikko, pieni, vähäinen' - suomen turha.
58. Sumerin ùz 'vuohi' - suomen uuhi, vuohi.
59. Sumerin ug 'myrsky, ukkosen jumala' - suomen ukkonen, Kalevalan Ukko; sumerin ugu 'isä, esi-isä' - suomen ukko, ukki.
60. Sumerin ur 'mies, sankari' - suomen urho, uros (ketšuan urqu).
61. Sumerin zalag 'olla valoinen' - suomen salama (ketšuan sallay 'ukkonen').
Sumerinkielen sukulaisuussuhteita on pidetty arvoituksellisena, mutta niitä on toki aikaisemminkin yritetty selvittää. Jo 1962 Armas Salonen laski, että sumeria oli verrattu viiteentoista eri kieleen, mutta useimmat näistä aikaisemmista töistä olivat metodisesti kovin heikkoja. Varteenotettavia ovat olleet vain vertailut Intian dravidakieliin, nykyisen Iranin eteläosissa sumerin aikalaisena puhuttuun elamiin, altailaisin kieliin ja unkariin.
Sumeria dravidakieliin ovat vertailleet useat draviditutkijat kuten Ayyar 1928, Thyagaraju 1932 ja Muttarayan 1975. Viimemainittu piti sumeria suorastaan vanhana tamilina. Elamia, sumeria ja dravidakieliä pitää sukulaisina Mac Alpin. Jo vuosisatojen ajan on väitetty toisaalta altailaisten kielten ja toisaalta unkarin olevan sukua sumerille. Viimeisiä vertailuja on internetissä esittänyt Peter D. Chong. Kirjassamme esittämämme luettelon lisäksi Assadian on kerännyt nelisensataa sellaista sumerin, unkarin ja altailaisten kielten sanasarjaa, joilla ei ole vastinetta muissa duraljansuurkielikunnan kielissä. Oma käsitykseni on, että olettamamme alkusukulaisuuden lisäksi sumerilla, unkarilla ja altailaisilla kielillä on runsaasti yhteisiä alueelliseen kontaktiin liittyviä sanoja, jotka merkitykseltään näyttävätkin myöhemmiltä kulttuurisanoilta. Sumerin lainat ovat voineet levitä meillekin asti kuten sumerin ka-pa-lu 'kietoa' - suomen kapalo tai sumerin uluš, ulušin 'olut'.
Hyvin arvostettu etäisten kielisukulaisuussuhteiden tutkija amerikkalainen Allan R. Bomhard laskee ns. nostraattiseen suurkielikuntaan niin uralilaiset ja altailaiset kielet mukaan luettuna japani-korea, elamo-sumerin, dravidakielet, indoeurooppalaiset kielet, afraasialaiset kielet (arabia ja heprea), eräitä Kaukasian kieliä kuten georgian, eskimokielet ja eräitä Koillis-Aasian pikkukieliä. Kantanostraattia olisi puhuttu Lähi-Idässä n. 15 000 vuotta sitten. Bomhard on suhtautunut aikaisempiin kirjoihini hyvin myönteisesti ja yhdessä Hodjjat Assadianin kanssa kirjoittamaamme kirjaa hän ilmoitti pitävänsä hyvin hyödyllisenä omille tutkimukselleen - näin siitäkin huolimatta, että hän pitää uralilaisia kieliä lähempänä indoeurooppalaisia ja altailaisia kieliä kuin elamo-dravidakieliä, kun taas meidän käsityksemme mukaan uralilaiset, altailaiset ja dravidakielet ovat lähempänä toisiaan kuin indoeurooppalaisia kieliä kuten ruotsia, venäjää jne.
Sumerin kansan alkuperästä on samoin esitetty erilaisia käsityksiä. Useimmat otaksuvat sumerilaisten siirtyneet kaksoisvirtojen alajuoksulle pohjoisesta Kaspian rannoilta tai jopa Keski-Aasiasta. Mielestäni ongelmalle on hyvin yksinkertainen ratkaisu. Kun mannerjäätiköt sulivat yli 10 000 vuotta sitten, merien pinta kohosi nopeasti yli sata metriä. On todennäköistä, että sumerilaisten aikaisemmat asuinsijat ovat Persianlahden pohjassa. Merenpinnan noustessa on ollut pakko siirtyä ylävirtaan. Tämä luonnonmullistus selittäisi myös sumerilaisten vedenpaisumustarut sekä heidän intonsa rakennella korkeita temppelitorneja, zikkurrateja. Olettamani entiset asuinsijat ovat nyt vahvan lietteen ja mudan peitossa ja niitä on vaikea löytää, mutta äskettäin saatiin todiste rinnakkaisesta tapahtumasta. Intian länsirannikolta Campayn lahden pohjasta löydettiin pari vuotta sitten lähes 10 000 vuotta vanhan kaupungin rauniot. Samalla saatiin todistus siitä, että tamilien vanhan kirjallisuuden kertomukset mereen uponneista kaupungeista pitivät paikkansa.
Muinaisten inkojen kielestä polveutuvan ketšuan, jota puhuu noin 10 miljoonaa intiaania Andeilla, sanaston samankaltaisuus duraljankielten, erikoisesti suomen ja tamilin kanssa on niin hämmästyttävä, että useat lingvistit sulkevat siltä silmänsä ja selittävät sitä sattumaksi. Vähänkin todennäköisyyslaskentaa tunteva käsittää, että tämä selitys on mahdoton. Torero on osoittanut, että inkakulttuuri on peräisin rannikolta Liman läheltä ja sieltä levinnyt sisämaahan. Maailmankuulu populaatiogeneetikko Cavalli-Sforza, joka muuten kiitteli aikaisempia töitäni hyvin mielenkiintoisiksi, on osoittanut, että geenitiheyskartoissa on Liman rannikkoseudulla valkea täplä, joka vähitellen häipyy sisämaahan siirryttäessä. Väkeä on siis täytynyt tulla mereltä. Olivatko tulijat sumerilaisia kaislalaivoillaan, tamileja katamaraaneillaan, tunguuseja, japanilaisia vai muinaiskarjalaisia kalliopiirrosten kuvaamilla nahkaveneillään vai peräti itse Vaka Vanha Väinämöinen seurueineen kuparisella umpipurrellaan? Kaikki nämä vaihtoehdot ovat täysin mahdollisia ja olisivat aiheita monien tieteenalojen jatkotutkimuksille.
Populaarigenetiikan tähänastisten tietojen perusteella kisaa siitä, ketkä vanhasta maailmasta ensimmäisenä purjehtivat Etelä-Amerikkaan, johtavat osaksi ainuista polveutuvat Hokkaidon japanilaiset. Horai työryhmineen on osoittanut, että heidän mitokondriaalinen DNA:sa (= mDNA) on täysin identtinen tuhansia vuosia vanhojen jomonkulttuurin fossiilien kanssa. Nykyisten ketšuaintiaanien mitokondriaalinen DNA on puolestaan identtinen inkamuumioiden mDNA:n kanssa. Keskenään Japanin ja Andien asukkaiden mDNA:t ovat lähes täysin samankaltaiset. Toinen sija onkin sitten jo suomalaisilla. Olen Cavalli-Sforzan työryhmän tutkimuksista löytänyt useita esimerkkejä polymorfisista geenistä, joiden eräiden alleelien esiintymistiheys on samaa tasoa (poikkeuksellisen korkea) Suomessa ja läntisessä Etelä-Amerikassa. Sijoituksesta ei voi kuitenkaan olla aivan varma, koska samaa tasoa löytyy eräissä tapauksissa myös japanilaisista sekä sumerilaisten asuinalueen lähellä elävistä kuwaitilaisista. Vaikka sumerin kieli sammui jo pari vuosituhatta siten, heidän geenejään todennäköisesti elää alueen nykyasukkaissa, kuwaitilaisissa ja ns. suoarabeissa, jotka asumuksenaan käyttävät yhä aivan samanlaista ruokomajaa kuin sumerilaiset tuhansia vuosia sitten. Sivumennen sanoen, tällaisen ruokomajan kuvaa käytimme Hodjjat Assadianin kanssa Teheranin symposiumin yhteydessä Sorehinstituutissa pitämiemme yleisöluentojen julisteessa. Sumerien kaislalaivat ja Titicacajärven intiaanin kaislaveneet ovat puolestaan hyvin samannäköisiä. - Lähi-idän pitkään jatkunut poliittinen ja sotilaallinen kriisi on pahasti haitannut populaatiogeneettisiä tutkimuksia.
Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Monet tieteenalat, kuten etäisten sukulaisuussuhteiden lingvistinen tutkimus, polulaatiogenetiikka, arkeologia ym. tulevat jatkuvasti antamaan mielenkiintoisia ja mullistavia tutkimustuloksia myös suomen kielen ja suomalaisten muinaisuudesta. Käsitysten muuttuminen lääketieteessä on arkipäivää. Muillakin aloilla on syytä varautua maailmankuvan muutoksiin.
